keskiviikko 16. elokuuta 2017

Seitsemän kiitospäivää puutarhassa

Sain AnneliPunnelilta Rouva Myttynen muistelee-blogista kivan tehtävän:
Pidä puutarha-aiheista kiitollisuuspäiväkirjaa seitsemän päivän ajan ja tee siitä postaus. Kerro postauksessa, kuka sinut haastoi ja haasta puolestasi kolme tai useampia puutahaihmisiä mukaan haasteeseen.


1. kiitollisuus
Syyshortensia on kuin pihan peruskallio. Se on ollut siinä aina, kauemmin kuin minä. Olen asunut tässä talossa 27 vuotta.

Keväällä tuuli riepottaa ruskeita hortensian kukintoja pitkin pihaa ja oravat juoksevat niitä peloissaan karkuun.



2. kiitollisuus
Kesäaamuisin haen pihalta salaattia voileivän päälle. Tänä kesänä minulla on ollut rucola-salaattia. Kasvusäkki ja Biolanin kasteluallas töröttävät keskellä pihaa kodin terassiremontin takia. Salaatti on saanut vettä sekä taivaalta että altaasta.


3. kiitollisuus
Kärhö on alkanut pikku hiljaa viihtyä puutarhassani. Kärhön nimeä en tietenkään muista, mutta se voisi olla vaikka täydellinenihme.



4. kiitollisuus
Kävin vakavan keskustelun sinikka-luumupuuni kanssa vuosi sitten keväällä. Sanoin sinikalle, että jos et kuki ensi keväänä, päiväsi ovat luetut. Sinikka on nimittäin ollut pihassani jo vuosia ja koskaan en ole siitä saanut satoa.

En nähnyt yhtään kukkaa tänä keväänä, mutta jostain ilmestyi kolme luumua, joista kuvassa näkyy kaksi. Sinikka tienasi itselleen yhden lisävuoden kolmella luumulla. Olen melko kiitollinen niistä.



5. kiitollisuus
Tässä kohtaa olen kiitollinen kaikille niille, jotka esittelivät blogeissaan ihania atsaleoja ja rodoja. Innostuin ostamaan mökkipuutarhaan molempia, koska hapan mökkimaasto sopii niille hyvin. Odotan jännityksellä ensi kevättä, miten ne menestyvät. Tämän atsalean nimeä en tietysti muista, mutta nimilappu on tallessa mökillä lipaston laatikossa, siinä vasemmanpuoleisessa.



6. kiitollisuus
Maitokärryllinen itse siemenestä kasvatettuja samettiruusuja. Seuraan kasvun ihmettä ja iloa joka vuosi aina uudestaan yhtä toiveikkaana.



7.kiitollisuus
Mökkipihassa on kaikenlaisia rakennuksia: laavu, huvimaja, Tex Willer-kahvipaikka ja uusimpana tulossa kasvihuone-kesäkeittiö. Katselen niistä pihaa ja luontoa eri näkökulmista. Mieli lepää ja nautin joka minuutista.

Tätä postausta oli kiva tehdä. Aluksi mietin, että mistä minä nyt voin olla kiitollinen. Lopuksi aiheita oli niin paljon, että minun oli vaikea valita.

Haastan mukaan seuraavat blogit: Meidän mökki ja kaupunkikoti, Nettimartan pihapiiri, Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogi ja Pale red rose.

lauantai 12. elokuuta 2017

Herkkutatteja?


Tämmöisiä sieniä ilmestyi kivikosta mökkipihaan. Onkohan nämä herkkutatteja? Ryöppäämiseen kannattaa varata vähän isompi kattila.


Minäkin innostuin betoniaskartelusta ja näin Pinterestissä jotain tämän tyylisiä sieniä. Tässä oma toteutukseni. 


Minulla oli muotteina pesuvati, paistinpannu, pari saunakauhaa, siivilä ja sokkelimaalin jämät. Puut upotin suoraan betoniin. Sienistä tuli sen verran painavat, että naulasin pari painekyllästetyn laudan pätkää ristikkäin pohjaan. Nyt ne pysyvät paremmin pystyssä. Kivet ovat vielä tukena ja lautojen peitteenä.


Sienikuvasuten jälkeen ryntäsin lammen rantaan, kun koivun kyljestä heijastui harvinainen valoilmiö: aurinko.

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Vesisateessa


Kiertelin mökkipihalla ja katselin vesisadetta kameran kautta. Vesitynnyrissä on vettä riittänyt. Näitä on kaksi, toisesta otetaan saunaan pesuvesi ja toisesta vettä puutarhan kastelua varten. No, eipä ole tarvinnut puutarhaa kastella.


Tästä tulee mieleen öinen tähtitaivas.Lampivesi on tummaa ja pohja mutaa, mutta meidän lammessa on mudan alla kova hiekkapohja.


Männynoksa kantaa urheasti vedestä painavat oksansa. Pienet kellot jokaisen havuneulasen päässä soittavat sataa sataa ropisee- sävelmää.


Tämmöinenkin piti kuvata. Lammen vesi näyttää nyt ihan harmaalta. Vain yksi vesikupla rikkoo peilityyntä pintaa. Sade katosi hetkeksi vain alkaakseen uudestaan.


Peltikki-parka haluaa navettaan sateelta suojaan. Tällä tontilla on rakennettu terassia ja kasvihuonetta ja muutakin koko kesä, mutta navettaa ei näy missään.


Plääh! Ei ole helppoa täälläkään. Juippi kaipaa suojaa kauhansa ei kuin päänsä päälle.


Kesäkurpitsat tarvitsevat pölyttäjiä, vaan niitä ei näy missään. Minulla ei ole koskaan ollut näin komeita kesäkurpitsoita. Tuleeko satoa, se on toinen juttu.


Kääk! Siinä se on. Syksyn ensimmäinen keltainen lehti. Tästä se alkaa.


Mieluimmin katselen näitä keltaisia pisaroita. Mökkimaasto ei ole kantarelliseutua, mutta näillä sateilla jo niitäkin alkaa ilmestyä. Kylläpä sienisoossi maistui makoisalle uusien omien perunoiden kanssa.

Tervetuloa mukaan uudet lukijat Liisa ja Nila!

lauantai 5. elokuuta 2017

Kasvihuone-kesäkeittiö


Kun saimme mökin terassin valmiiksi, aloitimme kasvihuone-kesäkeittiön tekemisen. Aiomme tehdä ison kasvihuoneen, jota voi käyttää myös oleskeluun. Kasvihuoneen kylkeen tulee kesäkeittiö, jossa on lasku- ja säilytystilaa ja tiestysti paikka grillille, muurikalle ja sen sellaisille tarvikkeille.


Sade oli ahkerasti mukana rakennushommissa. Kun säätiedotuksen mukaan ei pitänyt sataa ja sade yllätti sittenkin, alkoi savu nousta korvistani. Positiivisenkin ihmisen mittari alkoi niin sanotusti täyttyä. Kun valkoinen maali valui noroina uudelle terassille, ei auttanut kuin tarttua lastan varteen ja pelastaa mitä pelastettavissa on.


Saimme lopulta valokatekaton paikoilleen. Voi sitä riemun määrää! Ähäkutti sade!


Nyt olemme  mielenkiintoisessa vaiheessa. Vanhojen ikkunoiden sovittelu on melkoista palapeliä. Mies mittailee ja sovittelee ikkunoita. Minä rapsutan vanhoja maaleja pois ja maalaan uutta valkoista pintaa.


Lopuksi pari kukkakuvaa. Ostin Viron reissulta punakaunohatun. Minun mielessä punakaunohattu on jonkin sortin punainen.  Tässä kaunokaisessa luki ihan selvällä suomen kielellä, että väri on vihreä. Huomasin sen vasta kotona. No nätti se on näinkin!


Vanha kunnon samettiruusu tuo väriä tähän postaukseen. Kukka tuo mieleen auringon, jonka muistan etäisesti paistaneen tänä kesänä.

Ja tervetuloa mukaan uusi lukija Päden paja. Niin kiva blogi Pädelläkin!

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Keräilijän kotona


Minulla on ystävä, joka on tehnyt mielestäni hienon työn kerätessään valtavat määrät 1940-1950-luvun kotitalous- ja maataloustavaroita, uudempaa ja vanhempaakin tavaraa löytyy.

Ystäväni on kerännyt tavarat 1958 rakennettuun lapsuuskotiinsa, jossa ei enää asuta. Kaksikerroksinen talo on täynnä tavaraa, ulkorakennukset ja piha mukaan lukien.

Kuvat kertovat jotain tavaran määrästä ja tässä on niistä vain pieni osa. Astukaa sisään!


Ystäväni on tehnyt suuren urakan. Hän on löytänyt tavarat jätelavoilta, ostanut kirppiksiltä tai saanut lahjoituksena.  Suurin osa tavaroista on kulkenut lapsuudenkotiin polkupyörän matkassa 15 kilometriä.







Yllä olevien kuvien tavarat ovat keittiöstä ja vain pieni osa niistäkin. Kaikki tavarat ovat pesty, samoin kuin kaikki tekstiilit. Jokaisella tavaralla on paikkansa. Kaikki tavarat ovat siististi esillä ja kaikesta näkee, että ystäväni arvostaa suuresti kokoelmaansa.





Lasia on eri muodoissaan valtavat määrät. Riihimäen purkkeja, sinappilaseja, sulatejuustolaseja, hajuvesipulloja, maljakoita,lääkepulloja, lasisorsakin on päässyt kokoelmiin.


Lääketiedekin on edustettuna. Suolihuuhtelutarvikkeitakin on useita kappaleita.


Vähän uudempaa tuotantoa. Muistatteko maitopussien muovikaatimet?


Vanhat ikkunanpokat ovat saaneet uuden elämän. Ystäväni on tehnyt niistä vitriinejä, joihin hän on laittanut laseja, pulloja, maataloustyökaluja, lehtiä (Kotiliesi, Pellervo ym.). Vitriinit ovat joko seinällä tai vaakatasona pöytinä, joiden jalkoina ovat vanhan ompelukoneen jalkaosat. Näitä ompelukoneen jalkoja löytyy ainakin yli kymmenen. Ompelukoneetkin ovat kuulemma tallessa.
 

Räsymatot ovat kaikki siistejä ja puhtaita. Ystäväni on laittanut niitä seinille ja sieltä niitä on mukava katsella. Minulle tuli heti mieleen, että mitä tarinoita mattoihin liittyy. Kuka on kutonut ja mistä tarvikkeet ovat peräisin?


Kaikenlaisia uuninluukkuja moneen tarpeeseen, siististi räsymattojen päällä.


Vanhat hupatossutkin ovat päässeet kokoelmiin. Ystäväni ei arvosta tavaraa vain sen rahallisen arvon takia, vaan mukaan mahtuu monenmoista maatalon elämästä kertovaa käyttötarviketta.


Ystäväni on kekseliäs mies. Tässä talossa mikään ei ole turhaa, vaan kaikella on arvokas paikka.


Ystäväni vanhat housutkin on talletettu muistojen joukkoon. Tässä oli teille pieni kuvaus yhden miehen arvokkaasta työstä. Minulla oli ihana mahdollisuus päästä tutustumaan tähän yksityiskokoelmaan. Yksi kesän parhaimmista hetkistä!