lauantai 21. lokakuuta 2017

Tarjolla tänään...


...venäläisiä tarjottimia. Minulla on yhteensä 25 peltistä tai muovista tarjotinta. Olen hankkinut ne kirpputoreilta muutamilla senteillä tai euroilla. Kun toiset vievät kirpputorille aikoinaan matkamuistoksi hankkimansa tarjottimet, niin minä olen valppaana ostamaan nuo turhakkeet itselleni. Miksi minä kerään tarjottimia? En minä tiedä. Pitääkö olla joku syy?


Tarjottimet vaanivat minua kirpputoreilla. Ne kutsuvat ostamaan ja pujahtelevat kuin itsestään ostoskoriin. Mieheni katsoo minua kirpputorilla merkitsevästi. Siinä kohtaa muistutan, että toisella meistä on 80 Morgan Kane-pokkaria, koko Reino Lehväslaihon tuotanto ja paljon muuta "tarpeellista." Voin jatkaa ostoksiani.


Tarjottimissa vuorottelevat puutarha- ja luonnonkukat yleisimmin mustalla pohjalla. Minulla on isoja, pieniä ja monenmuotoisia tarjottimia.


Puutarhaihmisenä kukat ovat minusta kauniita, vaikka  musta ei ole minun värini.

En lähde kirpputoreilta etsimään tarjottimia. Jos sopiva osuu kohdalle, hypätköön kyytiin jatkossakin.
Onko teillä mielenkiintoisia keräilykohteita?

Mukavaa viikonloppua kaikille! Minun viikonloppuni menee syysflunssa seuralaisena.

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Viimeinen cheyenne


Mökillä sänkyni vieressä on hyllykkö, joka on luultavasti kuulunut Kansanhuoltolautakunnalle, koska keskimmäisen hyllyn reunassa laatassa lukee Kansanhuoltolautakunta. Hylly oli huonossa kunnossa ja se oli pakko maalata. Minulla oli valkoinen kausi menossa, joten hyllystä tuli valkoinen.


Hyllyyn liittyy vähän omituinen muisto. Mieheni oli kerännyt kaikki 80 Suomessa ilmestyneet Morgan Kane-pokkarit, yksi kerrallaan eri kirppareilta. Hän laittoi ne sänkyni viereen hyllylle. Nukkumaan mennessä luin pokkareiden nimiä ja mielikuvitus alkoi lentää. Morgan Kane on liittovaltion sheriffi, joka ei säästy taisteluilta ja veren vuodatukselta.

El Gringo oli yhden pokkarin nimi. Mikähän roisto lienee ja ketä kiinnostaa? Seuraava osa: El Gringon kosto. No oliko sen pakko kostaa ja verisesti tietenkin. Eipä tullut meikäläisellä uni silmään.

Silloin sai kyytiä Viimeiset cheyennet ja muut Kuoleman huudot. Laitoin hyllyyn vain muutaman koriste-esineen ja Laila Hirvisaaren Imatra-sarjan. Morgan Kane ratsasti kaappiin ovien taakse.


Kaappi kätkee sisäänsä Morgan Kanen poppoon lisäksi lasten vanhoja kirjoja ja leluja. Kaapin päällä ovat muistona lasten koulussa tekemät savityöt.

Vaan eipä minun passaa moittia mieheni outoa mielilukemista. Lauantaina postaan teille omasta keräilykohteestani. Siinä ei ole mitään järkeä!

lauantai 14. lokakuuta 2017

Tuunauksia lasitetulle terassille


Lasitettu terassimme alkaa valmistua. Minä en malttanut odottaa, että se saadaan valmiiksi, vaan aloitin sisustuspuuhat jo hyvissä ajoin.

Roskalavalta löytämäni saavin kappale sai uuden elämän kynttilälampettina. Saavista ei ollut muuta  jäljellä kuin tuo yksi osa. Yritin kyllä kaivaa roskalavaa, mutta en löytänyt muuta. Jauhokauha toimii kynttilän pidikkeenä mainiosti.


Terassin pöydälle kokosin tarjottimelle ystävältä saadun lyhdyn ja sen kaveriksi kynttilän, jonka alla on pienempi tarjotin ja koristeena vanhoja tarpeettomia helminauhoja. Tarjottimet olen pelastanut metallilavalta.


Ison korin olen sanut työkaveriltani. Laitoin siihen halkoja ja käpyjä. Vanhassa leipäkorissa on jäkälää, käpyjä ja koristekurpisoita.


Punaisista kanervista, joita sain halvalla Kodin Terrasta päätyi yksi lasitetulle terassille. Äidilleni tarpeeton kukkateline löysi paikkansa. Kanervan ympärille kietaisin pienen säkkikassin valkoisen ruukun peitteeksi.


Ison korin kaveriksi päätyi pieni kori, jonka alkuperää en muista. Koriin kippasin keräämiäni käpyjä, joita olisi mahtunut koriin vielä enemmänkin.

Postaan terassista kokonaisuudessaan, kun se saadaan valmiiksi. Kesä loppui kesken ja maalaaminen on nyt melko mahdotonta. Mieheni tekee terassille puulaatikkoa/penkkiä ja minä maalaan lautoja pesuhuoneessa. Hätä keinot keksii!

Welcome my new reader Baili!

keskiviikko 11. lokakuuta 2017

Minä ja Michael Kors


Tiedättekö mikä ihanuus tämä on? No se on aivan ihana Michael Korsin huivi, jonka voitin Johannan Omamaamansikka-blogin arvonnasta.


Tässä olen minä, Ansu. Mitäs luulette, mitä tykkää vanhan tavaran kierrättäjä ja tuunaaja merkkihuivista?



Ilme kirkastuu, kaula pitenee ja mieli virkistyy. Niin siinä vain käy, kyllä merkkituotteet tuntuvat mukavilta, ainakin tämä pehmoinen ja laadukas huivi.

Jos ette ole vielä käyneet, niin käykää ihmeessä katsomassa Johannan blogia täältä . Hän kertoo kivasti elämästään Amerikassa.


Kun tässä nyt omassa persoonassani poseeraan, niin haluan samalla kiittää teitä kaikkia, jotka käytte blogissani vierailemassa ja kommentoimassa. Olette päivieni piristys!

Lämpimin halauksin, Ansu!

lauantai 7. lokakuuta 2017

Syysistutuksia


 Laitoin etuovelle ja -pihalle syysiloa. Minulle on tullut tavaksi miettiä, että millä piristän kotiintuloa. Vaikka ryntään kyllä kotiin aina iloisin mielin, on silti mukavaa, että sisääntulo on houkutteleva. Tällä kertaa päätin, että kaiken ei tarvitse olla punaista kanervaa.


Pöllöt istuvat taas jäkäläpehmusteella vahtimassa sisääntulijoita.


Tontun hatussa on ollut ennen kuivakukkia. Heitin ne pois ja käänsin korin ylösalaisin. Kivestä pää ja nenä, kas siinä tonttu.


Harmaan peltisaavin ostin naapurilta. En viitsinyt täyttää saavia mullalla, joten pääsin helpommalla kääntämällä sen nurinpäin ja siihen valmis asetelma päälle.


Kanervat maksoivat Kodin Terrassa kaksi euroa kappale, punaisia tai ei, pakko oli ostaa, kun sain halvalla.


Ostin sitten innostuksissani punaisia kanervia enemmänkin. Pataan olen laittanut yleensä vain havuja, kun ne jäävät lumen alle.


Tuiviot ovat onneksi peittäneet rumat kaivonkannet kokonaan. Kukkalaatikoihin riitti myös kanervia. Punaisia väripilkkuja on nyt ympäri etupihaa, vaikka minun piti pysytellä hillityissä väreissä.

Väriä ja iloa viikonloppuunne!

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Hei hei joutsenet


Katso rohkeasti eteenpäin, nouse lentoon ja usko, että siivet kantaa.


Ota kaveri mukaan, yhdessä on mukavampi matkustaa.


Vaikka olo tuntuisi epävarmalta, siivet auki ja nokka kohti tulevaisuutta.

 Takana on mennyt kesä, edessä on kaikki vielä mahdollista.


Olkaa varovaisia ja tulkaa takaisin ensi keväänä. Tuokaa tullessanne myötätuulia ja leppeää kesäilmaa.

lauantai 30. syyskuuta 2017

Metsässä


Viime sunnuntain sumuinen aamuhämärä oli jotenkin kaunis kaikesta harmaudestaan huolimatta.


Aurinko yritti parhaansa valaista metsää ja onnistuihan se. Metsässä oli suorastaan kesäinen tunnelma, mutta vain tällaisissä sammalpohjaisissa kohdissa.


Syksy oli tuonut oman värinsä läheiselle lammelle. Arki oli jossain kaukana. Minä vedin syvään henkeä ja nautin olosta.


Lammella oli syvä hiljaisuus. Yksinäinen mätäs liikkui vapaana hitaasti ja päämäärättömästi pitkin lampea.


Suopursun tuoksu on monille liian voimakas, mutta minulle se on yksi metsän tärkeistä tuoksuista.


Tälläkin sienellä on varmaan tärkeä merkitys tässä maailmankaikkeudessa. Tietääkö joku sienen nimeä, voiko sitä syödä.? Jätin sen paikoilleen, jos se vaikka on jonkun koti.


Metsä palkitsi minua viimeisillä kantarelleilla ja muutama suppilokin löytyi. Oma pikku kasvimaani tuotti vielä viimeisen kesäkurpitsan. Sain  kulhollisen vihreitä papuja ja kaksi kokonaista violetin väristä papua. Kun luulee, ettei saa yhtään papua, kulhollinen papuja on suuri saavutus.

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Uusia perennoja


Tilasin Viherpeukaloilta valmiin Purppurataivas-perennapenkin. Viherpeukalot ovat miettineet yhteensopivat perennat väreiltään ja kasvuominaisuuksiltaan. Tämähän sopi minulle mainiosti. Perennoja oli yhteensä 18 kappaletta, kolme kutakin lajia. Onko sinulla kokemusta tällaisesta valmiista perennapenkistä?


Perennojen mukana tuli istutus- ja hoito-ohjeet sekä suunnitelma siitä, mihin kohtaan perennat pitää istuttaa. Kaupan päälle sain pussin posliinihyasintteja.


Tähän penkkiin olen laittanut aina kesäkukkia, mutta nyt on perennojen vuoro. Oikealla näkyvä tötterö on pikku kompostorini suojakuori. Suunnittelin perennoja paikoilleen ensin ruukkujen kanssa, että sain etäisyydet sopiviksi.


Purppurataivas sopii puutarhureille, jotka hakevat romanttista ja unenomaista kosketusta puutarhaan, siis minulle. Sitten vain odottelemaan ensi kesää, kun loistosalviat, verikurjenpolvet, idänkurjenpolvet, myskimalvat, kaunopunahatut ja punatähkät kilvan luovat väriloistoa. Näin ainakin toivoo unenomainen romantikko.

lauantai 23. syyskuuta 2017

Jos olisin huonekalu...


... olisin keinutuoli. Keinutuoli on leppoisa, mukava, perinteinen ja värikäs (ainakin minun keinutuolit).

Huvimajassa haaveilen vaaleanpunaisia unelmia. Niiden ei ole tarkoitus toteutua, ne ovat vain sellaisia ihania ajatuksia.


Tex Willer-kahvipaikassa istun mieluimmin keltaisessa keinutuolissa. Tämän keinun olen saanut naapurilta. Kaikkien keinujen alkuperää en muista, pari on löytynyt roskalavalta.


Mökin yläkerrassakin voi keinutella. Minulla on yhteensä seitsemän keinutuolia, joista kaksi on maailmalla (yksi miehen siskolla ja toinen tyttärellä).


Mökin alakerran keinu on eniten käytetty. Yhdestäkään keinutuolista en ole maksanut mitään. En hanki keinutuoleja, ne vain päätyvät minulle.


Kotiin on päätynyt siroin ja pienin keinutuoli. Minulle tuli mieleen yksi entinen kauppias, jolta kysyttiin, että mitä hän aikoo tehdä eläkepäivillä. Kauppias vastasi: "Ensin istun kaksi viikkoa keinutuolissa ja sitten alan hiljalleen kiikuttaa."

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Heinäseipäät käyttöön


Halusin kesäkeittiöstä mahdollisimman kevyen näköisen. Meillä oli noin 50 kappaletta joutavia heinäseipäitä, joista sai tehtyä kevyttä seinärakennelmaa helposti. Heinäseiväs keskeltä poikki ja kiinni takaseinän alaosaan.


Päätyseinään mieheni laittoi täyspitkät heinäseipäät. Kokonaisuus keventyi yhdellä ikkunalla. Päätyseinän eteen tulee ensi kesänä muurikka, grilli ynnä muut keittiöhärpäkkeet.


Tässä päätyseinä sivusta kuvattuna. Heinäseipäitä jäi 7 kappaletta. Niistä tuunaan joskus jotain, kun sopiva idea putkahtaa mieleen.


Kun kukkia ei riitä enää kuvattavaksi, tein betonista ikikukkia. Varret ovat köynnöstukia, joilla en ole koskaan tehnyt mitään. Betonin valoin jäätelörasiaan ja Tupperwaren hyytelövuokaan. Näistä ei tullut kovin tukevia, mutta ihan kiva kokeilu silti.


Muutama punakaunohattu sitkeilee mökkipihassa. Uupunut pörriäinen yrittää hoitaa tehtäväänsä. Minä en ehtinyt kesään vielä väsyä, mutta ei se auta. Kesäihmisen on nyt sopeuduttava syksyyn. Taidan ottaa virkkaustyöt esille!