perjantai 22. huhtikuuta 2016

Pehtoorin pauloissa!

Minua on aina viehättänyt Pehtoori-pannujen muotoilu ja värit. Juuri näihin asioihin kiinnitin huomioni, kun löysin ensimmäisen Pehtoorini heikkalaatikosta. Anoppini hoiti lapsia ja hän oli antanut joutavan kahvipannun lasten leikkeihin. Minä pelastin Pehtoorin hiekkalaatikosta ja vielä toinen Pehtoori löytyi anopin vintiltä. Kuvassa näkyvät keltainen ja vaaleansininen olivat siis kaksi ensimmäistä ja varsin hyväkuntoista Pehtooriani. Keltaisen pannun vieressä olevan vihreänkeltaisen pannun sain ystävältäni. Se oli hänen mökillä ja hän toi sen sieltä minulle ihan ilmaiseksi. En unohda tätä koskaan. Se oli minulle niin iloinen yllätys.
 
Takana oleva ruskea Pehtoori on kallein pannuni. Se maksoi 40 markkaa. Olen kerännyt kaikki Pehtoorini markka-aikaan. Keräsin pannuja niin kauan kuin niitä sai halvalla. Saako nykyään Pehtooria noin seitsemällä eurolla? Hinnat ovat karanneet ja kauas. Punainen pannu on päältä hyväkuntoinen, mutta kahvia en arvaisi siinä enää keittää. Maksoin siitä 15 markkaa.
 
Pikku-Pehtooreista pidän erityisen paljon, mutta hieman ihmettelen, miten matta musta on aikoinaan valittu yhdeksi väriksi. Se on minun mielestäni oikeastaan aika ruma vai juuri sen takia aika viehättävä. Joka tapauksessa Pehtooria pukee parhaiten raikkaat ja kirkkaat värit.
Kaunein pannu ikinä on tietysti tuo valkoinen, jossa on sydän. Säilytän pannuja lasivitriinissä ja sydänpannu on aina etualalla.  
Kun olin kuvannut kaikki kahdeksan isoa ja kahdeksan pikku-Pehtooria, oli kahvitauon vuoro. Sokerikon pohjassa lukee Riihimäki. Minun piti laittaa siihen alunperin suklaata, mutta jotenkin se pääsi loppumaan kuvaussession aikana...Onneksi joku on keksinyt tuoda takaisin vanhan kunnon Hopeatoffeen, niin sain lisää nostalgiaa tähän kuvaan. Niitä en ehtinyt vielä syödä, mutta miten niille mahtoi käydä myöhemmin...Liina on itsevirkattu ja kahvikupit ovat muuten vaan nätit-merkkiset.

3 kommenttia:

  1. Mielenkiinolla onko keltainen iso pehtoori hyvässä kunnossa. t.Jyrki pehtooreihin tykästynyt

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pieniä virheitä kannen nupissa, mutta kelpaa minulle, kun en aio siitä kuitenkaan luopua.

      Poista
  2. Upea kokoelma!
    Itse elin lapsuuteni noiden kanssa ja opin juomaan kahvia pullasutulla.
    Isäni oli -60-luvun alussa Värtsilässä töissä ja toi noita pannuja kotiin ja sukulaisille. Tapasipa hän itsensä Antti Nurmesniemenkin. T. Kaapo

    VastaaPoista