lauantai 23. syyskuuta 2017

Jos olisin huonekalu...


... olisin keinutuoli. Keinutuoli on leppoisa, mukava, perinteinen ja värikäs (ainakin minun keinutuolit).

Huvimajassa haaveilen vaaleanpunaisia unelmia. Niiden ei ole tarkoitus toteutua, ne ovat vain sellaisia ihania ajatuksia.


Tex Willer-kahvipaikassa istun mieluimmin keltaisessa keinutuolissa. Tämän keinun olen saanut naapurilta. Kaikkien keinujen alkuperää en muista, pari on löytynyt roskalavalta.


Mökin yläkerrassakin voi keinutella. Minulla on yhteensä seitsemän keinutuolia, joista kaksi on maailmalla (yksi miehen siskolla ja toinen tyttärellä).


Mökin alakerran keinu on eniten käytetty. Yhdestäkään keinutuolista en ole maksanut mitään. En hanki keinutuoleja, ne vain päätyvät minulle.


Kotiin on päätynyt siroin ja pienin keinutuoli. Minulle tuli mieleen yksi entinen kauppias, jolta kysyttiin, että mitä hän aikoo tehdä eläkepäivillä. Kauppias vastasi: "Ensin istun kaksi viikkoa keinutuolissa ja sitten alan hiljalleen kiikuttaa."

keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Heinäseipäät käyttöön


Halusin kesäkeittiöstä mahdollisimman kevyen näköisen. Meillä oli noin 50 kappaletta joutavia heinäseipäitä, joista sai tehtyä kevyttä seinärakennelmaa helposti. Heinäseiväs keskeltä poikki ja kiinni takaseinän alaosaan.


Päätyseinään mieheni laittoi täyspitkät heinäseipäät. Kokonaisuus keventyi yhdellä ikkunalla. Päätyseinän eteen tulee ensi kesänä muurikka, grilli ynnä muut keittiöhärpäkkeet.


Tässä päätyseinä sivusta kuvattuna. Heinäseipäitä jäi 7 kappaletta. Niistä tuunaan joskus jotain, kun sopiva idea putkahtaa mieleen.


Kun kukkia ei riitä enää kuvattavaksi, tein betonista ikikukkia. Varret ovat köynnöstukia, joilla en ole koskaan tehnyt mitään. Betonin valoin jäätelörasiaan ja Tupperwaren hyytelövuokaan. Näistä ei tullut kovin tukevia, mutta ihan kiva kokeilu silti.


Muutama punakaunohattu sitkeilee mökkipihassa. Uupunut pörriäinen yrittää hoitaa tehtäväänsä. Minä en ehtinyt kesään vielä väsyä, mutta ei se auta. Kesäihmisen on nyt sopeuduttava syksyyn. Taidan ottaa virkkaustyöt esille!

lauantai 16. syyskuuta 2017

Häät tunturin laella


Ystäväni vihittiin Pyhä-Nattasen laella ja hääväki lähti vaeltamaan kahden kilometrin matkaa kohti tunturin lakea todistamaan rakkaiden ystävien tärkeää hetkeä.


Polku oli täynnä juurakkoa ja kivikkoa. Vihkijä totesi puheessaan, että toivottavasti avioliiton kivikkoinen osuus on nyt ohi.


Luonto pukeutui juhlaan ja tarjosi vaeltajille kaunista katsottavaa. Ruska-aika oli alkamassa.


Tunturin laella oli mahtavat maisemat. Tuuli oli voimakas ja se tunkeutui luihin ja ytimiin. Hääväestä pidettiin kuitenkin todella hyvää huolta. Lämmin hehkuviini ja lohikeitto lämmittivät sisintä.


Katsoi mihin tahansa, maisemat olivat aina yhtä ihmeelliset. Tuntui siltä, että luonto muistutti muutaman elämän perusasian tärkeydestä. Ystävät ja rakkaus olivat vahvasti läsnä.


Morsiamen kaunis puku oli häikäisevä tunturimaisemissa. Oli ihana olla todistamassa hetkeä, kun kaksi umpirakastunutta saavat toisensa.


Häätanssi tunturin laella oli jotain sellaista, jota ei voi ikinä unohtaa. Tunnelma oli täynnä rakkautta, iloa ja luonnon kauneutta.


Juhlat jatkuivat illalla isossa kelomökissä ruoan, musiikin ja ystävyyden merkeissä. Rentoa meininkiä mukavassa seurassa, ei voi enempää toivoa.

Malja rakkaudelle!

keskiviikko 13. syyskuuta 2017

Matkalla pohjoiseen


Sain kutsun ystäväni häihin viime lauantaina Saariselälle. Vaikka matkaa kertyi yhteen suuntaan yli tuhat kilometriä, päätin mieheni kanssa, että matka taittuu omalla autolla. Se kannatti. Matkalla oli mielenkiintoista nähtävää kuten Hiljainen kansa Suomussalmella. Tunnustan, että olen käynyt Lapissa vain kerran. Oli mahtavaa ihailla Lapin kauniita maisemia ja kyllähän ne porotkin näyttivät eksoottisilta etelän ihmisille.



Olimme varanneet  ystäväpariskunnan kanssa mökin Rukalta. Siellä yövyimme yhden yön. Rukalla olen käynyt, mutta siitä on todella kauan.


Mökin nimi ei jäänyt mieleen, mutta mökki oli siisti ja kodikas. Emme ehtineet viettää siellä paljon aikaa, kun halusimme kävellä ja nauttia kauniista säästä.


Ilta Rukalla oli kaunis. Kävelimme hyvän ruoan päätteeksi ravintolasta mökille. Rukalla olisi varmasti paljon nähtävää, mutta nyt emme ehtineet enempää.


Lapissa oli ollut aurinkoinen viikko, mutta sää alkoi muuttua pilviseksi. Saariselällä aurinko vielä yritti paistaa pilvien välistä. Ihailimme hetken maisemia Kaunispäällä.


Ystäväporukalla varasimme Saariselältä upean Karhunpesä1-mökin.Olipa mielenkiintoista yöpyä mökissä, joka on niin täysin erilainen kuin oma kesämökki.


Keittiö oli tasokas ja tyylikäs. Siellä oli värit minun makuuni. Näin hienot paikat ovat kai loma-asuntoja, mökki on ihan väärä sana.


Kattolampusta oli pakko ottaa kuva, kun en ole tällaista koskaan nähnyt. Hieno oivallus, miten poronsarvia voi käyttää.


Lauantaiaamuna alkoi matka hääpaikalle. Se ei ollutkaan mikään tavallinen häiden pitopaikka. Mihin pitkospuut johtavat? Siitä kerron lisää ensi lauantaina.

lauantai 9. syyskuuta 2017

Mietteitä laavulla


Laavu on ollut tänä kesänä aivan liian vähällä käytöllä. Rakennusprojektit ja sateinen sää ovat tähän syynä. Päätimme mieheni kanssa, että ensi kesän teema mökillä on joutilaisuus.


Tuleen on niin mukavaa ja rentouttavaa tuijotella. Sanoja ei tarvita. Ympäröivä luonto pitää huolta, että katseltavaa ja mietittävää riittää ilman puhumistakin.


Vai oliko tuijottelun syynä nuotiolla kypsyvät herkut? Muutama nakki ja kasvisnyytit pitivät katsetta tiukasti kiinni nuotiolla.


Lettupannut ovat olleet käyttämättä koko kesän. Tämä ei saa toistua. Mikään ei voita nuotiolla paistettuja lettuja.


Jo parhaat päivänsä nähneet työkalut ovat saaneet viimeisen leposijan puukatoksen ääreltä.


Mikähän näissä minua viehättää? Rikkinäinen lapiokin löysi paikkansa. Olkoon siinä kertomassa menneen ajan touhukkaita työtehtäviä.


Ruma ukko sai kaverikseen musisointia harrastavan lajitoverin. Ilmeistä näkee, että ukot ovat kärsineet yleisön puutteesta, mutta kaksin aina kaunihimpi vai rumempi...

keskiviikko 6. syyskuuta 2017

Kätevä emäntä


Kesäkurpitsasta on tullut tänä kesänä mukavasti satoa, suorastaan ylituotantoa. Minä nuukajussi en heitä mitään pois, joten ryhdyin kokkaamaan oikein urakalla.


Viipaloin kesäkurpitsaa pellille ja päälle laitoin jauhelihaa ym. mitä nyt yleensä pizzatäytteeksi laitetaan. Tämä on minun suosikki, helppoa ja nopeaa.


Pilkoin ämpärillisen kantarelleja paistinpannuihin. Haihdutin nesteen pois ja laitoin sienet pieniin pakastepusseihin. Olen tehnyt kantarelleista ihan tuoreeltaan jo keittoa ja muhennosta. Kunpa vain muistaisin käyttää niitä talvellakin ruoanlaitossa. Keväällä meinaa pakkasesta löytyä kaikenlaista laatikon perille unohtunutta.


Googlasin kesäkurpitsareseptejä ja löysin useammankin hillon ohjeen. No pitihän tätäkin kokeilla. Kesäkurpitsa-sitruunahillon ohje löytyi K-Ruoka-resepteistä. Hillo sopii paahtoleivälle ja suolakeksien kera. Minä ajattelin laittaa sitä maustamattomaan jogurttiin, mutta en ole vielä kokeillut. Hillo oli yllättävän hyvän makuista.

Tein edellisten lisäksi kesäkurpitsakeittoa, joka oli ihan syötävää. Samaa en voi sanoa suklaakakusta, johon tuli kesäkurpitsaraastetta. Meniköhän joku pieleen, koska tiedän, että monet ovat kehuneet tällaista kakkua. Tein niitä vielä kaksi kappaletta. Kakkuihin sopii hyvin sanonta moni kakku päältä kaunis. Silti jätän kuvan pois ja varsinkin ohjeen.

lauantai 2. syyskuuta 2017

Kesän viimeiset kukkijat


Rantakutvelo on kantanut arvokkaasti ahkera-liisoja, vaikka vesisade on vienyt kukinnasta parhaan palan. Pyrstöksi suunnittelemani lobeliat alkavat juuri kukkimaan, kun kesä jo loppuu kesken.


Ruusupapu on parhaassa kukassa, mutta sato jää haaveeksi. Siemenet itivät mainiosti, mutta kylmä kesä hidasti kasvua.


Nauhukset ovat minulla aivan väärässä paikassa ja se näkyy kukkien määrässä. Ensi talvena nauhusten paikka vaihtuu ensin mielessäni ja sitten keväällä ihan oikeasti.


Värimintut ovat mieleeni ja ostin niitä muutaman tänä kesänä. Toivotan värimintuille talven kestoa. Kasvupaikka on tuulelle altis ja lunta saattaa tupruttaa reilusti niiden päälle.


Kääpiösamettikukat ovat suosikkejani. Pakkasherra vei toiselta puolen mökkiä kaikki samettikukat, nämä jäivät Tex Willer-kahvipaikan suojaan.


Köynnöshumala pääsi kuvaan siksi, kun se on kasvanut niin mukavasti Tex Willerin molemmin puolin. Lämpimänä kesänä kasvu olisi ollut rehevämpää.


Tässä on alkusyksyn parhaat "kukkijat". En muista, että olisin koskaan kerännyt melkein ämpärillistä kantarelleja. Kesäkurpitsasta on ylituotantoa ja perunoitakin on syöty huomattavasti enemmän kuin monena kesänä. Se vain harmittaa, että papusatoa ei tänä kesänä saada. Tämmöistä se on, pienviljelijän elämä!