lauantai 18. marraskuuta 2017

Siivous jatkuu


Jatkoin uuden elämänvaiheen eli kahden aikuisen kodin siivousta omista kaapeistani. Löysin kasan lapsuusmuistoja ja KonMaritus sai odottaa. Tämän hurmaavan pariskunnan suut osuvat yhteen, kun sisällä olevat magneetit kohtaavat.


Ensimmäinen koululaukkuni on tallessa. Silloin ei ollut reppuja juuri kenelläkään, joillain pojilla sellaisia armeijan vihreitä. Muutama Koululainen-lehti on säästynyt 1970-luvulta, vaikka luulin, että ne olivat heitetty pois.



Hienon neidin hieno laukku. Laukun materiaali oli sen ajan viimeistä huutoa. Luokkakaverilla oli samasta materiaalista housut. Se on ainoa kerta, kun olen ollut kateellinen jonkun keinonahkahousuista. Kaverilta saadut helmet kaulaan ja menoksi. Pikku rasiasta ehkä lisää koruja tilaisuuden luonne huomioiden.


Onko ihmisen ihan pakko säästää kaikki? Saiko näitä kortteja purukumipakkauksista vai mistä? Kuka muistaa tv-sarjan kuuden miljoonan dollarin mies? Ei kukaan? Entäs nuo pelit oikealla? Yhtä kysymysmerkkiä koko rojukasa.


Kiiltokuvia kolmessa vihossa muistoineen ja läjä irtokiiltokuvia. Ihania muistoja ja kirjoituksia tärkeiltä ihmisiltä. Hieman liikuttuneessa mielentilassa pakkasin siististi kaikki tavarat samaan paikkaan. Samalla omatunto kolkuttaa, kun yhtään tavaraa ei joutanut pois.

Lupaan yrittää huomenna paremmin, kun vuorossa ovat mieheni kaapit. Siellä on varmaan enemmän poisheitettävää, mutta varmaan vaan minun mielestäni.

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Peräkammarin poika


Pojastani ei sitten tullut peräkammarin poikaa, vaikka niin joskus vitsailin. Hän muuttaa pois kotoa ja minä ja mieheni jäämme kahdestaan. Kaksi tytärtämme ovat asuneet jo vuosia omillaan.

Minä mietin elämää usein kahvikupposen äärellä tai siivoamalla. Kuvassa on lakumokka-pala, joita tein Pirkan ohjeen mukaan, mutta olen syönyt parempiakin leivonnaisia.

Nyt teen kodista kahden aikuisen kodin. Aloitin siivouksen olohuoneesta lipaston laatikoista. Olin tallentanut poikani muistilappuja ja niitä lukiessa oli hauska muistella menneitä vuosia.


Muistilapun vieressä oli kasa pyykkiä. Poikani on aina ollut tarkka siisteydestä ja vaatteista. Suihkussa hän on viihtynyt erityisen hyvin. Vesimittari pyöri siihen malliin, että luulin sen menevän rikki.


Hän on aina ilmoittanut missä on ja milloin tulee. Koulumenestys olisi ollut huomattavasti parempi, jos naapuripulpetissa ei olisi aina ollut jotain kiinnostavampaa.


Väsynyt "yhteiskunta" eli äiti oli joskus hieman kyllästynyt ainaiseen kulutukseen. Enpä olisi silloin uskonut, että tuotakin aikaa tulee ikävä.


Tässä isän toive nurmikonleikkuusta. Kaikkihan me tiedämme, että Suomen kesäsää on varsin vaihteleva. En kyllä muista, että olisi ollut pimeää. Uskottava se on, kun lapussa niin lukee. Poikani huumorintaju on yksi hänen vahvuuksista.


Vaikka kodissani on menossa melkoinen KonMaritus, nämä muistilaput jäävät muistoksi piirongin laatikkoon. Kuvassa en taida olla ihan parhaimmillani, mutta huomatkaa poikani piirtämä sydän puserossa. Olen varmaan ihan onnistunut äitinä.

Tässä uudessa elämänvaiheessa sanoin miehelleni, että nyt laitamme ranttaliksi. Minulla ei ole kyllä ihan selvää käsitystä, kuinka laitetaan ranttaliksi. Ajattelin jotain sellaista, että ei jämähdetä paikoilleen, tehdään jotain uutta ja jännää, ollaan avarakatseisia ja positiivisia.

Tervetuloa uudet lukijat Suvi ja Virpi!

lauantai 11. marraskuuta 2017

Luontopolulla


 Järvenpään Vanhankylänniemeen on avattu neljän kilometrin mittainen luontopolku. Kävin mieheni kanssa kiertämässä polun viime viikonloppuna.


Polku kiertelee Tuusulanjärven läheisyydessä ja järven voi nähdä polun varrella monesta kohtaa.


Vanhankylän kartano on kaunis vanha rakennus, jossa voi ruokailla, kahvitella ja siellä on monenlaisia tapahtumia ympäri vuoden. Luontoretken päätteksi oli mukava istuskella kartanossa pullakahveilla.


Kartanon viereinen rakennus on Yläpytinki, josta voi ostaa paikallisten käsintekijöiden töitä.


Yläpytingissä oli viehättävä näyttely Opintiellä, josta minäkin löysin monta tuttua kouluaikaista muistoa. Näyttelyyn oli koottu koulutarvikkeita mm. aapisia, pulpetteja ja käsitöitä. Muistaako kukaan Koululainen-lehteä? Se tuli minulle 70-luvulla. Opettaja jakoi luokassa lehden niille, jotka olivat sen tilanneet.


Matkan varrella järven takaa häämötti Kolmisointu-veistos, joka on saanut osakseen paljon huomiota sekä hyvässä että pahassa. Kuvanveistäjä Rolf Westphalin mukaan teos on keltainen, että se sointuisi pimeän talven jälkeen keltaisiin voikukkiin.


Voi pihlajanmarjat sentään! Kuljin innokkaana kamera kaulassa ja akku mokoma vilkutti tyhjenemisen merkkiä. Olisi  pitänyt tarkistaa tilanne jo kotona. Otin loppumatkasta enää vain muutaman kuvan.


Reitillä oli noin parikymmentä rastia ja jokaisessa oli jotain nähtävää, erilaista metsää, kasvillisuutta tai maastoa. Lampaitakin osui matkan varrelle ja monta muuta nähtävyyttä, jota ei varsinaisesti lukenut missään.


Tuusulanjärvi valmistautuu talveen. Pientä jäämuodostelmaa alkoi jo tulla rantaan. Kaunista luonnon taidetta!


Reitti oli sopivan lyhyt ja näin monta lapsiperhettäkin matkalla. Olisipa ollut mukava levähtää sammalpeitteiselle puunrungolle.


Tästä puusta ei ole kuin pätkä jäljellä, mutta naurua riittää. Näen tässä nauravat kasvot. Luonto on niin moni-ilmeistä.

keskiviikko 8. marraskuuta 2017

Valokuvausharjoittelua


Istuskelin uudella terassilla ja päätin harjoitella valokuvaamista. Oli iltapäivän sininen hetki. Istuin terassilämmittimen vieressä ja siinä tarkeni hyvin istuskella ja manata vaikeaa valokuvausta.


Lyhdyn keskellä oleva pyöreä lätkä peitti kynttilän liekin ja muutaman valokuvan jälkeen tajusin, että pieniin asioihin on hyvä kiinnittää huomiota.


Kamerassa oli muutoin automaattiasetukset, mutta säätelin itse tulevan valon määrää kennolle. Mihin tästä kynttilästä hävisi liekki? Mistä sen tietää, onko valon määrä tässä kuvassa ihan vai vähän pielessä?


Vaihdoin hieman omaa asentoa, niin johan valokuva pimeni. Miksi, ei mitään käsitystä.


Aukkoa mitataan f-luvulla ja mitä pienempi f-luku, sitä enemmän valoa tulee kennolle. Tässä kuvassa on pieni f-luku, mutta pimeetä on. Käsitinkö jotain väärin. Hohhoijaa!


No ei mennyt hyvin torttujen paistokaan. Laitoin vihreän kuulan puolikkaan torttujen päälle ja tortut uuniin. Vihreät kuulat valuivat pitkin peltiä. Tökkäsin uuden kuulan puolikkaan uunista tulleiden torttujen päälle. Mikäs tässä meni pieleen?

Laitoin kameran sivuun, hörppäsin torttukahvit ja aloitin tossujen neulomisen, joka sentään sujui helposti.Tossuista tulee hieman oudon näköisiä, mutta jalassa ne ovat oikein mukavat. Tossut ovat osa joulun hyväntekeväisyysprojektiani ja postaan siitä myöhemmin, kun joulu lähenee.

Ei anneta periksi, vaikka aina ei voi onnistua. Tämmöiset murheet ei mieltä paina. Sitä paitsi tortun ja vihreän kuulan liitto on mainio, vaikka pelliltä kaavittuna.

lauantai 4. marraskuuta 2017

Lasitettu terassi, vihdoin valmis


Nyt on lasitettu terassi ihan valmis. Se on ihana, en voi muuta sanoa. Kuvassa näkyvä seinä on kokonaan avattava ja käynti terassille tapahtuu tältä sivulta.



Tässä on terassi alkuperäisasussaan, jolloin kulku tapahtui päädystä. Vanha terassi palveli yli 20 vuotta, mutta nyt oli aika muutokselle. Sireeni sai lähtöpassit, mutta kuunliljat jätin paikoilleen.



Ostin pöydän kirppikseltä 15 eurolla ja maalasin sen itse. Siitä tuli mielestäni ihan toimiva. Kuusi tuolia on ostettu Askosta kesäkalusteiden poistomyynnistä ja halvalla tietysti.

Takana näkyy pieni valopetroolilämmitin, jonka toin lainaksi mökiltä. Ensi viikolla tulee sähkömies asentamaan lisää lämmitystä. En tiedä vielä millaista.


Mieheni teki uuden puulaatikon, jossa ei enää tosin säilytetä polttopuita. Entinen oli suurempi ja ruskea. Lampaantaljat ostin Ikeasta. Niiden päällä on kiva istua vähän viileämmälläkin säällä.


Kulku sisälle on takana näkyvän oven kautta, joka johtaa pesuhuoneeseen. Valkoisessa seinässä näkyvä ikkuna on saunan ikkuna. Vasemmalla oleva seinä, jonka takana on naapuri, on kokonaan lasitettu. Se on myös kokonaan avattava seinä ikkunanpesun takia. Polttopuita on aina säilytetty käytävällä ja niin myös nyt. Siitä on lyhyt matka sisälle takan luo.



Tässä näkymä puulaatikolta kuvattuna pihalle. Taustalla näkyy kasvihuone ja keltainen mökki, joka toimii varastona.

Mielessäni häämöttää hämärtyvä ilta, kynttilät ja höyryävä glögi. Täytyy testata viikonloppuna!


keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Virkattu käkikello


Onko siellä käännetty kellot talviaikaan?

Löysin www.1dogwoof.com-sivuilta virkatun käkikellon kuvan ja virkkasin siitä kuvan perusteella oman version. Voi tätä virkkaamisen riemua! Oli kiva toteuttaa hieman erilainen virkkaustyö.

 Lanka olisi saanut olla paksumpaa. Kellosta olisi tullut tukevampi. Kellokoneisto työn takana painaa jonkin verran ja vetää työtä alaspäin. Puuosat ovat tukevia grillitikkuja, joita pätkin sopivan kokoisiksi. Ihastuin tähän käkikelloon niin paljon, että teenpä vielä toisenkin, mutta beige vaihtuu harmaaseen. Lintuni ei ole yhtä hieno kuin 1dogwoofilla, mutta en löytänyt parempaa ohjetta.

Puutarhatyöt ovat tehty tältä vuodelta ja nyt keskityn käsitöihin. Joulu lähestyy ja seuraavaksi neulon tossuja vanhuksille, joita kukaan ei muista jouluna. Minä haluan muistaa!

Tervetuloa lukijaksi Marika`s Marjakujalta!

lauantai 28. lokakuuta 2017

Lyhty vanhoista ikkunoista


Viime kesän kasvihuoneprojektista jäi ylimääräisiä ikkunoita ja mieheni tuunasi niistä pari lyhtyä. Kotipihassa lyhty on kärryissä, joissa on varmaan joskus kuljetettu esim. tiiliä.


Pupu Pitkäkorva päivystää lyhdyssä jouluisissa tunnelmissa. Ajattelin vaihtaa sisustusta silloin tällöin vuodenaikaan sopivaksi.


Lyhdyn sisällä oleviin valoihin en ole tyytyväinen. Johto olisi saanut olla valkoista, ettei se näkyisi niin selvästi. Minulla oli nämä valot kotona valmiina enkä halunnut ostaa turhaan uusia valoja vain johdon värin takia.

Toivottavasti lyhdyn ikkunat jäätyvät ja johto peittyy hieman jään taakse.


Toinen lyhty valaisee mökillä. Mieheni käytti lyhtyihin kaikenlaista ylijäämämateriaalia eikä mitään ole ostettu. Ikkunoita on, vaikka pässit söis, joten ensi kesänä voin tuunailla vanhoista ikkunoista jotain muuta tarpeellista.

Tunnelmallista viikonloppua ystävät!